Niin. Olo siis kuin muurahaispesä olisi päässä.

Täällä siis valitan ja mietin elämääni. Ja pohdinta perustuu vain ja ainoastaan omaan kantaani asioistani... Melkein. Siis itsekeskeistä pohdintaa. Ehkäpä jopa narsistista?

Olen siis 6kymppinen mies. 40 vuotta parisuhteessa. Lapset lentäneet jo aikoja sitten maailmalle. Heistä ei sen enempää. Asumme rivitalo kaksioissa. 60 neliötä. Pienessä kylässä jossa lähes kaikki tuntevat toisensa.

Ja nyt omassa mielessä häämöttää (ehkä) suhteen vaihtaminen yksin elämiseen. Jotenkin vain tuntuu siltä. Ja sitä siis pohdin selkeyttääkseni ajatuksiani.

Voihan Jyssäys!

ps. Joku sattuu tunnistamaan minut niin ole ystävällinen ja älä kerro muille!